Älä pala loppuun, palaa alkuun

Oravanpyörä. Tuo helvetinkone, joka suoltaa toisesta päästä kilometrejä mittariin ja tuottaa toisesta päästään loppuun palaneita juoksijoita. Elämän vaatimukset 2000-luvulla ovat täysin erilaiset kuin 50 tai 100 vuotta sitten. Elämästä on fyysisesti tullut helppoa. Henkinen taakka sen sijaan on kasvanut fyysisten helpotusten myötä. Miksi?

Yksi syy on varmasti se, että kun koneistuminen ja tietotekniikka on vähentänyt fyysisen työmäärän vaatimuksia huomattavasti, niin paine nopeaan tulokseen on kasvanut. Tämä vuonna 2024 seitsemättä kertaa peräkkäisinä vuosina "maailman onnellisin maa" (?!) tuottaa paljon - liikaa - väsyneitä ja loppuun palaneita kansalaisia. Itsemurhatilastot ovat "huippuluokkaa", ja esim. vuonna 2021 huumekuolemia uutisoitiin Suomessa olleen enemmän kuin koskaan aikaisemmin mittaushistoriassa.

Hedonistinen yhteiskunta on voimakas; pyritään saavuttamaan mahdollisimman paljon hyötyä/nautintoa/tulosta mahdollisimman vähin ponnistuksin. Se on kuitenkin erittäin vaarallista, ja hyvin usein hedonistisen ajattelun lopputuloksena on tyhjää täynnä oleva elämä.

Kun ihminen haluaa ilman Pyhää Henkeä saada kaiken mitä saatavilla on, hän palaa loppuun. Mutta kun hän haluaa saada KAIKEN, hän palaa alkuun...

Alusta löytyy Jeesuksen tyhjä risti ja hänen sovitustyönsä. Se ei ollut ilmaista hänelle, mutta me saamme anteeksi pelkästä armosta. Sinun ei TARVITSE suorittaa ja haalia elämääsi "sitä sun tätä", että saisit täytettyä sydämestäsi tyhjyyden. Tyhjyyttäkin on monenlaista, joku tyhjyys täyttyy ihmissuhteella, joku ehkä matkustamalla tai millä vaan sellaisella. Mutta jokaisen elämässä jossain vaiheessa tulee vastaan sellainen tyhjyys, tyhjyyden tunne, jota ei voi täyttää mitenkään muuten kuin - niin - palaamalla alkuun.

Mitä se tarkoittaa?

Tarkoitan tässä sitä, että kaiken tämän sekamelskan (jota maailmaksi kutsutaan) keskellä on vain yksi kiintopiste, josta saa rauhan. Se on Golgatan keskimmäinen risti. Risti, jolla Jeesus Kristus roikkui käsistään ja jaloistaan naulattuna noin vuonna 33, kylki keihäällä avattuna, pää orjantappuroilla lävistettynä, ruoskittuna, haavoitettuna ja runneltuna. En pelkää mielesi pahoittumista kirjoittaessani näin; jos avaisin kaiken mitä olen saanut oppia tuon kaltaisen kidutuksen vaikutuksista, pystyisimme hädin tuskin käsittelemään tätä tekstiä.

Jeesus todella kärsi ristinkuoleman. Mikä tekee tuosta äärimmäisen riipaisevaa on, että Hänen henkeään ei otettu: Hän antoi sen vapaaehtoisesti.

Sisimmän rauha

Olen omassa elämässäni saanut todeta sen, että (oikeasti) sisäistä, kestävää rauhaa ei saa vaikka kuinka meditoisi, joogaisi tai kävisi kirkon penkkiä tai metsäpolkuja kuluttamassa. Ne voivat tuoda hetkellisen rauhan tunteen, mutta eivät sellaista, joka kestää kaikissa elämän myrskyissä.

Olen varma siitä, että tosi rauha on vain Jumalan Pyhässä Hengessä. Siinä, että Hän saa (meiltä luvan) täyttää sydämemme viimeistä sopukkaa myöten. Kun sisäinen ihmisemme saa elää yliluonnollisesta rauhasta käsin Pyhän Hengen yhteydessä, sitä ei voi varastaa mikään. Vai....

Voiko Pyhän Hengen tuoman rauhan menettää?

Kyllä voi. Tosin en pysty sukunimestäni huolimatta antamaan syväluotaavia teologisia teorioita ja selityksiä, mutta voin kertoa asiasta omaan kokemukseeni peilaten. Karkeasti voisin sanoa, että millä täytän elämäni, täytän myös sisimpäni. Tämän olen kokenut omakohtaisesti kuluvan vuoden aikana.

Elämässäni, arjessani, pääosaan ovat päässeet lukuisat projektit, joissa olen mukana. Osa liittyy työhön, osa ei. Olen saattanut painaa pitkiä (siis viikkojen) putkia ilman yhtään todellista vapaapäivää tai pysähdystä.

Kyllä, seurakunnan tilaisuudet ovat osa uskon elämääni. Eivätkö ne saa aikaan pysähtymistä? No, tavallaan, siksi hetkeksi. Ne eivät kuitenkaan missään tapauksessa korvaa kaksin Isän kanssa vietettyä aikaa. Uskovan henki ja elämä riippuu näistä yksityisistä hetkistä, ja hengellinen kasvu seurakuntayhteydestä.

Oletko sinä kova murehtimaan? "Mitä saan kaupasta kun kaikki on niin kallista? Onko huomenna varaa käydä autolla mummia katsomassa... Ei minulla ole edes vaatetta tuohon Kummin Kaiman kastejuhlaan... Kuinka saan laskut taas maksettua? Onkohan minulla tuo kamala sairaus..." jne. jne. Minä olen, ja huomaan, että jatkuva tekemiseni ei juuri vähennä murehtimisen määrää.

Paras ja lopulta kaikkein kannattavin tapa säilyttää rauha sydämessä, on olla kuuliainen Jumalalle, ja ottaa joka päivä aikaa erityisesti Häntä varten. Sanoohan Hän Sanassaankin, että "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan". (Matteus 6:33) Hän siis kantaa huolen meistä, läpi sen kauheimmankin skenaarion.

Hidasta Elämää

Kaksi ihanaa sanaa... "Hi-das-ta".... "E-lä-mää"... On vaikeaa hypätä pois kyydistä kun vauhti on jo kova. Se kuitenkin kannattaa, ennen kuin putoat pois täydessä vauhdissa, jolloin jälki voi olla hyvin tuskallista ja rumaa.

Tee itsellesi selväksi mikä elämässäsi on oikeasti tärkeää. Siis tärkeää nimenomaan itsellesi. Usein ensimmäiseltä sijalta löytyvät perheenjäsenet ja ystävät, mutta niitäkin tärkeämpää on, että nimesi löytyy Jumalan elämän kirjasta. Perhettä ja ystäviä taas usein seuraa "työ". Itselläni tuo käsite kulminoituu vielä spesifimmäksi: "tekeminen".

Huomaan olevani sisimmässäni levoton, jos en koko ajan tee jotakin "hyödyllistä". Tämän kevään aikana olen ollut lähellä loppuun palamista. Siitä kertoi taannoinen tilanne, kun istuin autossa parkkipaikan puomin edessä.

Halusin siis ajaa auton parkkiin, mutta en kertakaikkiaan muistanut mitä ihmettä piti tikettikoneen luona tehdä... Olin jo kaivamassa pankkikorttia, kun älysin kokeilla mitä nappia painamalla tapahtuu (niin juuri, kokeilla, kun en muistanut mitä siitä seuraisi!) . Ja sain koneelta käteeni parkkilapun, jolla saatoin palatessani maksaa pysäköinnistä.

Nyt olen prosessissa, jossa todellakin kysyn Isältä, mitä Hän on tarkoittanut tehtäväkseni. Pikkuhiljaa alan muistaa, että aivan kaikkeen ei kannata lähteä mukaan, eikä kaikkea kannata alkaa itsekään toteuttaa. En ole vielä oppinut käyttämään aikaani viisaasti, mutta toivon, että sekin vielä jatkossa onnistuu.

Yksi tapa hidastaa on juurikin tämä: kirjoittaa ajatuksia ylös. Samalla niihin saa vähän etäisyyttä ja ehkä jopa uutta näkökulmaa. Elämä ei oikeasti ole "suorittamista" varten, vaan elämistä. Varo palamista loppuun, palaa sen sijaan alkuun, ristin juurelle.