Evankelistan kutsun sain välittömästi kun tapasin Jeesuksen vuonna 2003.  Uskon alkuvuosina olin arempi evankelioimaan sanallisesti, mutta Jumala avasi tien toista kautta Lontoossa IKEA:ssa; Hän ei katso aikaa, eikä paikkaa! 😄

Asia alkoi avautua niin sanottujen pienoishuoneiden kautta ja myöhemmin siirtyi myös maalauksiin, käsitöihin ja kirjoittamiseen, sekä musiikkiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kerron omasta uskostani Jeesukseen visuaalisin ja musiikin keinoin.

​

Miten varsinainen "evankeliointi" sitten tapahtuu, kun en aina välttämättä ole itse fyysisesti edes läsnä? Olen ollut mukana monissa, monissa ryhmänäyttelyissä Suomessa ja Alankomaissa, ja järjestänyt paljon myös yksityisnäyttelyitä. Näyttelyni vien aina paikkoihin joissa ovat ne ihmiset, jotka eivät tule kirkkoon. Ominta aluettani siis ovat esim. kirjastot, sairaalat, päiväkeskukset, kuntoutujien toimintakeskukset, koulut (ainakin joitakin vuosia sitten)... Ihan kaikki sellaiset paikat, missä ei välttämättä aina odota taiteeseen törmäävänkään.

​

Työni ovat useinmiten sellaisia että ne voi olla helppo ohittaa, mutta kuitenkin niin erilaisia, että jos niiden eteen tulee seisahtuneeksi, ne puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Se on se hetki jolloin minun "evankelistan kutsuni" täyttyy. 🙂

Klikkaile katselemaan!