Tiedätkö ystäväinen, että samanlaisia tilanteita (kuva) voi olla meillä aikuisinakin; elämä ärjyy ja karjuu ympärillä niin, että se vie voimat aivan kertakaikkisesti. Minä puhun tätä sinulle, joka olet uskossa ja tunnet Isän Pyhän Hengen kautta.
Viime päivinä Jumala on käsittämättömillä tavoillaan puhunut minulle siitä, kuinka Hän on piirtänyt elämäni piirustukset, "blue printin" jo ennen kuin olen saanut alkuni (Psalmi 139).
Tämä Jumalan puhe alkoi lauantaina 29.7. Seinäjoella Suzette Hattinghin kokouksessa, ja on jatkunut sieltä tähän iltaan saakka päätyen äsken lukemaani tekstiin Anne Miettisen "Enkeleitä ja ihmeitä" -kirjassa. SIINÄKIN puhutaan eri rakennusvaiheessa olevista rakennuksista, joita meitä varten on tekeillä taivaassa.
On syytä ja todella kriittisen tärkeää minulle, (ja uskallan sanoa: jokaiselle uskovalle) tajuta pysähtyä ja tarkastaa, olenko minä Jumalan piirustusten sisällä vai niiden ulkopuolella. Hän on kutonut minut kokoon äidin kohdussa, Hän on suunnitellu minun elämäni blue printin kuin rakennuspiirustukset ikään. Olenko minä KESKELLÄ sitä suunnitelmaa, jonka Isä on yksityiskohtaisesti elämälleni suunnitellut ja tehnyt piirustukset, vai olenko tehnyt kompromisseja? Onko toinen jalkani "harmaalla" alueella, ja toinen yrittää vielä sinnitellä piirustusten rajojen sisäpuolella?
Kun olet Jumalan suunnitelman sisällä, niin se on kuin laittaisit metsuriluurit korville; elämä saa huutaa kuinka lujaa tahansa, sinun sydämessäsi pysyy rauha.
Viime lauantaista tähän päivään olen oppinut, että saatana tekee kaiken mahdollisen sen eteen, että me repisimme koko Jumalan suunnitelman ja haistattaisimme sille pitkät. Se tykkää käyttää erityisesti ainakin kolmea väylää:
meidän lähimpiä ihmisiämme. Meidän uskomme voidaan yrittää mitätöidä, saattaa häpeään, meille voidaan asettaa "ehtoja", jotta voimme uskostamme huolimatta olla edelleen rakkaittemme elämässä. Siis voimme, jos suostumme paketoimaan uskomme samaan kuolemanharmaaseen laatikkoon ja pakettiin, jossa "hyvä ihminen" tykkää omaa uskoaan kuljettaa. Piilossa toisilta.
turhautumista, kun emme koekaan pääsevämme eteenpäin esim. palvelutyössä tai ylipäätään hengellisessä elämässä. Siinä saatanan päämäärä on saada meidät luopumaan. Lyömään hanskat tiskiin. "Maailmassa pääsee paljon helpommalla."
pelkoa. Meillä voi olla kaikenlaisia pelkoja: sairaudet, kuolema, työttömyys, yksinäisyys, onnettomuudet, menettämisen pelko, you name it! Mitä hyötyä on "jumalasta", joka antaa meille tapahtua näennäisesti "mitä vaan"?!
Sen tähden mitä Isä on ihan viimeisen viikon kuluessa minulle tästä asiasta opettanut, haluan rohkaista juuri sinua. TARKISTA, että olet ja pysyt Hänen piirustustensa SISÄPUOLELLA! Jos huomaat, että näin ei ole, niin tee parannus ja zoomaa tilanteesi Pyhän Hengen kanssa. Kun olet Jumalan suunnitelman sisällä, niin se on kuin laittaisit metsuriluurit korville; elämä saa huutaa kuinka lujaa tahansa, sinun sydämessäsi pysyy rauha.
Toinen asia minkä koen sanoa on, että älä jää yksin ilman uskovien yhteyttä! Yksikään meistä ei selviä tästä ajasta ilman sitä vahvistusta, jonka yhteys Jeesuksessa tuo. TIEDÄN, että voi mennä pitkiäkin aikoja ettei juuri tunnu yhtään siltä, että haluaisi minnekään seurakuntaan, mutta silloinkin; huolehdi, että sinulla on edes yksi rukousystävä, jonka kanssa pysyt "pinnalla".
Sinä, joka tätä luet: olet rakas minulle tai jollekin toiselle, mutta ennen kaikkea Isälle. MIKÄÄN ei voi erottaa sinua Hänen rakkaudestaan.
