top of page

Sofarista Sinuun

Kuulin viime sunnuntaina upean vertauksen siitä, mitä me voisimme Jumalan käsissä olla: sofar-soittimia. Vertauksesta kertoi seurakunnassamme saarnavuorossa ollut K-J, mutta alunperin se oli peräisin raamattukoulun opettajamme, R.F.n, suusta. Tämän postauksen sisältö pohjautuu Raamattuun, sekä Shofarot Israel -sivuston kuvaukseen sofarin syntyprosessista.


Vertaus siis kuului, että olemme kuin sofar Jumalan käsissä ja käytössä silloin, kun olemme antaneet koko elämämme hänelle. Minua ajatus kiehtoo valtavasti. Siinä määrin, että halusin selvittää millaisia vaiheita sofarin valmistukseen kuuluu.


Raamattu mainitseen sofarin ensimmäisen kerran 2. Mooseksen kirjassa, luvussa 19. Kyse oli tilanteesta, jossa Jumala laskeutui alas Siinainvuorella. Kuten K-J sunnuntaina totesi: "Se on ollut tapahtuma, jonka paikalla olleet takuuvarmasti muistivat koko lopun elämäänsä!" Voisin vielä lisätä, että "tapahtuma, jota he takuuvarmasti muistivat pelolla ja kunnioituksella koko l0pun elämäänsä".


Kuvittele hetkinen tätä tapahtumaa. Kuule sofarin läpitunkeva, "hyvin voimakas" ääni, kuule jylinä ja salamointi. Näe valtava vuori, joka peittyy paksun pilven, savun ja tulen alle. Koe, kuinka koko Siinainvuori ja sen ympäristö tärisi! Vielä sanotaan (jae 19), että "soofar-torven ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten".

Kolmannen päivän aamuna alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle. Kuului hyvin voimakas soofar-torven ääni, ja koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. 2.Moos. 19:16

Tuo on ollut valtava tilanne. Sofaria on siis käytetty Jumalan ilmestyessä. Sillä on erityinen, jumalallinen tarkoitus kaikkien soitinten keskellä. Raamatun kirjoittamisen aikoina sofaria soitettiin mm. sotaan lähtiessä, juhlissa (Jumalan asettamat juhlat kuten Roš hašana/Pasuunan soiton päivä, joka muuten oli juuri tässä kuussa, ja Yom Kippur, kts. 3.Moos.23:24, 4.Moos.29:1 ja 3.Moos.25:9.), sillä annettiin erilaisia merkkejä esim. liikkeelle lähdöstä, pysähtymisestä, jne. Sillä soitettiin juhla-aikojen alkaminen ja päättyminen, sillä voitiin myös kutsua fyysisesti jonnekin paikalle, tai kutsua esim. katumukseen (Wikipedia 2023).


Sofar-torven valmistusprosessi


Shofarot Israel -sivuston kuvauksen mukaan sofar-torven valmistukseen sisältyy ainakin 7 eri vaihetta. Tämä jo itsessään on mielenkiintoista, sillä luku "7" viittaa Jumalaan, ja esim. sunnuntain opetuksessa K-J totesi, että kun puhutaan jostain "seitsemännestä", niin usein siinä kohtaa jokin asia tulee valmiiksi (vrt. esim. viikko = 7 päivää).


Käyn sofarin valmistusvaiheet läpi seuraavassa, mutta muistutan, että itse en ole tämän alan asiantuntija, vaan kirjoitukseni näistä vaiheista perustuu täysin edellä mainittuun sivustoon.


Tuntuuko, että seuraavan prossessin voisi ajatella koskevan myös meitä itseämme Jumalan käsissä, kun hän valmistaa meitä siihen suunnitelmaan, jonka on meille alusta asti sommitellut? 🙂
  1. Valikointi Sofar-torvia valmistetaan useammankin sorkkaeläimen sarvista, mutta ainakin oinas on yksi ilmeisen tavallinen valinta. Eläimen tulee olla myös tarpeeksi vanha (Shofarot Israelin mukaan vähintään 1-vuotias), jotta sen sarvi on tarpeeksi iso. Jos sarvia ostetaan Israelin ulkopuolelta, niitä ostetaan todella tonneittain, leikattuina suoraan eläimen päästä. Päätyessään ensimmäistä kertaa valmistajansa käsiin, sarvi on vielä mattapintainen ja karhea, ja sen sisus on täynnä luuta. Paljon sarvia menee hukkaan; pienikin särö tai halkeama estää sen jatkoprosessin sofariksi. Sofarin valmistaja pitää tärkeänä, että saa vahvan, vähintään puolen metrin mittaisen sarven. Valmistuksen aikana tapahtuu huomattavaa kulumista, kun sarvea työstetään sekä sisä- että ulkopuolelta.

  2. Tyhjennys Tässä ensimmäisessä käsittelyvaiheessa sarven sisällä oleva luuaines poistetaan. Se on vaativaa, koska työstövaiheessa sarvikuori voi rikkoutua. (Video 1.)

  3. Uusi valikointi Tyhjennyksen jälkeen sarvi tarkastetaan uudelleen ja nähdään, onko se selviytynyt "jatkojalostukseen".

  4. Poltto Sarvi on orgaanista ainetta, jossa voi tyhjennyksen jälkeenkin olla biologista eliöstöä ja tuholaisia, jotka ajan saatossa voisivat sofarin tuhota. Se siis joko poltetaan tai keitetään, jolloin se puhdistuu näistä. Polttamisella on toinenkin tarkoitus: se tekee sarvesta joustavan, jolloin sitä voidaan muotoilla lopulliseen muotoonsa puristimen avulla. (Video 1.)

  5. Muotoon pakottaminen Aina sofaria ei varmaan tarvitse "muotoilla", mutta jos tarvitsee, niin tämäkin työvaihe vaatii tarkkuutta ja ammattitaitoa. Voi vain kuvitella kuinka herkästi kylmä sarviluu rikkoutuisi prässin alla (video 1.), mutta kun se on poltettu ja saanut joustavuutta, sitä on mahdollista työstää. Ashkenasijuutalaisten valmistama/suosima sofar on alussa suora, lopussa kiertynyt. Sefardijuutalaiset taas suosinevat suoraa, ylöspäin osoittavaa torvea. Polttoa ja muotoon vääntämistä seuraa kylmässä vedesä huuhtelu, joka "jäähdyttää" sarven muotoonsa.

  6. Suukappaleen valmistus Suukappaleita valmistetaan ilmeisesti yhtä monella tapaa kuin on valmistajiakin. Tästä en löytänyt yksityiskohtaisempaa tietoa.

  7. Kiillotus ja loppusilaukset Valmiita sofar-torvia ei välttämättä työstetä ulkopuolelta kovin pitkälle, tai ne voidaan esim. hioa ja kiillottaa vain osittain.


Video 1. Hepreankielisellä videolla näkyy hyvin esim. sofarin muotoon puristaminen polton jälkeen. Sarven muotoilu voidaan tehdä myös esim. keittämisen jälkeen, jolloin sarviaines on joustavaa.



Video 2. Tässä (alla) video The Biblical Museum of a Natural History -museon sofar-huoneesta. Rabbi Natan Slifkin kertoo, että kaikkien hirvieläinten sarvet eivät sovellu sofariksi, koska sofar-sarvesta tulee voida poistaa sisällä oleva luuaines. Esim. hirven sarvi on yhtenäistä täysluuta, jota ei voi "tyhjentää". Kirjoitan videon alle tärppejä asioista, joita rabbi Natan tuo videolla esiin.


Sofar-tärppejä rabbi Natanilta:


  • minkä tahansa eläimen ontto sarvi ei käy sofariksi, vaikka se käytännössä voisi ominaisuuksiensa puolesta sofar-soittimena toimia ja kuulostaisikin samanlaiselta. Rabbi kertoo, että esim. lehmän sarvea ei voida käyttää, koska siinä muistetaan yhteys kultaiseen vasikkaan ja syntiin. Sama koskee kaikkia lehmäeläimiä, myös esim. puhveleita ja biisoneita.

  • sofar-torviin käytettyjä sarvia löytyy esim. antiloopeilta ja vuohilta.

  • rabbi kertoo, että juutalaisen lain ja perinteiden tähden paras mahdollinen eläin, jonka sarvia voidaan valmistaa sofareiksi, on pässi. Aivan tavallinen "ukko-lammas" siis. Tämä johtuu siitä, että se on lehmäeläimen täydellisin vastakohta. Lehmä liittyy kultaiseen vasikkaan, josta meillä kristityilläkin on hyvin negatiivinen mielikuva, kun taas pässi on lammaseläin. Jeesus oli ja on "lammasten Paimen". Myös vuohien sarvia on käytetty. Pässillä on juutalaisessa perinteessä (kuin myös meidän kristittyjen) yhteys myös tilanteeseen, jolloin Jumala käski Abrahamia uhraamaan oman poikansa. Kuitenkin aivan viime hetkillä ennen kuin Abraham olisi käskyn toteuttanut, Jumala antoi tilalle pässin, jonka Abraham sitten uhrasi. Pässi siis oli Jumalan itsensä asettama uhri.

Tulipa kunnon pläjäys sofarista, paljon uutta mitä en aikaisemmin tiennyt! Tässä vielä video todella vaikuttavasta tilaisuudesta ja tilanteesta lähes päivälleen kolmen vuoden takaa, 26.9.2020:






22 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Tarkka aika

bottom of page