Vastoinkäymiset ja pettymykset kuuluvat elämään. Entä sitten kun tuntuu, että koko elämä on yhtä selviytymistä? Juuri kun luulet selvinneesi rauhallisemmille vesille, tulee uusi takapakki; "miksi juuri minun tilitietoni joutuivat vääriin käsiin? Miksi juuri minun kohdallani vakuutusyhtiö ei korvaakaan mitään? Miksi minä joudun sairastamaan? Miksi minun unelmani hajosivat kuin tuhka tuuleen? Miksi taas minun sitä ja tätä?"
Minulla on kustannusyhtiö Thomas Nelsonin kustantama "The Charles F. Stanley Life Principles Bible" (NASB). Kommentaariosassa Stanley kirjoittaa mm., että "pettymykset ovat väistämättömiä; lannistuminen on valinta". Melko radikaalisti ilmaistu? Onkohan Stanleyllä kummoisia pettymyksiä edes ollut?
Pettymyksiä kohdatessamme emme välttämättä edes tiedä kuinka niihin tulisi suhtautua. Voi olla, että kipeitä asioita on tottunut työntämään "pois näkyvistä" sen sijaan, että menisi niitä kohti ja käsittelisi ne. Kun työkaluja pettymysten käsittelyyn ei ole, ihminen todellakin voi lannistua vuosikymmeniäkin kasaantuneiden pettymysten alle. Kyllä ne painavat!
Juuret-vuosi
Minulla on vuodesta 2018 saakka ollut erityisen mielenkiintoinen tilanne Jumalan kanssa. Kun vuosi alkaa olla loppupuoliskolla, Hän antaa minulle yhden sanan seuraavalle vuodelle. Vain yhden sanan. Tämän vuoden (2022) sana oli "Juuret". Mitä ajattelisit ensimmäisenä, jos sinun pitäisi arvata mitä vuosi on pitänyt sisällään? Paluuta kotikonnuille ja elämän rakentamista "juurilleni"? Sukujuuria? Asettumista aloilleen, juurtumista uuteen maaperään? Ehei... ei sinne päinkään!
Kuluvan vuoden ollessa lopuillaan olen kokenut enemmän suuria muutoksia elämässäni kuin ehkä kertaakaan aikaisemmin! Helmikuussa vaihtui työpaikka, huhtikuussa vaihtui seurakunta, kesäkuussa koti lähemmäs Jyväskylää. Elokuussa vaihtui toistamiseen työpaikka, ja viime kuussa jäin työttömäksi. Tämän vuoden aikana siis 2 kotia, 2 seurakuntaa, 3 työpaikkaa. Mihin ne juuret jäivät? Vai olenko vain kuvitellut kaiken? Ymmärsinkö väärin?
Mihin olet juuresi kiinnittänyt?
Uskon, että ymmärsin ihan oikein. Tässä vuodessa kyse on ollut siitä, kuinka tukevasti Pyhä Henki on saanut juurruttaa minut Kristus-kallioon. Mistä minun juureni saavat vettä ja ravintoa, kun kaikki ympärillä muuttuu jatkuvasti? Mihin ne ovat kietoutuneet pitääkseen pystyssä tämän Elämäni Puun? Eivät joutomultaan, vaan rikkaimpaan kaikista: Jeesukseen Kristukseen! Hän pitää minusta huolen, ja Hän pitää myös sinusta huolen.
No. Nuo tapahtumat elämässäni eivät ole olleet muuta kuin muutosta. Tarkoitan, ei mitään suuria tragedioita. Mutta ne ovat sisältäneet oman osansa pettymyksiä. Seurakunnan vaihtaminen, työttömäksi jääminen nyt ainakin. Olen ihmetellyt Jumalan tarkoituksia tänä "Juurien" vuonna. Miksi minun on täytynyt käydä kahdessa viimeisimmässä työpaikassani? Halusiko Jumala vain palauttaa minut maan pinnalle, raahustamaan työttömänä ja onnettomana?
Ole rohkea, älä lannistu!
Ei tietenkään. Jumalalla ei ole mitään tarvetta olla ilkeä. Hänellä oli varattuna minulle elämän oppitunti, jota Hän ei olisi saanut menemään yhtä selkeästi ja ymmärrettävästi perille missään muussa yhteydessä, kuin avaamalla ovet näihin työpaikkoihin. Niistä ensimmäinen osoitti suuren menneisyyden haavan lopulta parantuneen, ja jälkimmäisen opetus tuli vasta työn päättymisen seurauksena.
Pettymykset tosiaankin ovat väistämättömiä, ja suhtautumisemme niihin on täysin oma valintamme. Erityisesti silloin, kun olosuhteet ympärillä murenevat ja näyttävät inhimillisesti huonoilta, meidän tulee laittaa täysi luottamuksemme Jumalaan. Mitä muutakaan voimme? Näin lisäksi osoitamme (jos emme muille niin viholliselle ja itsellemme), että olosuhteet eivät saa hallintavaltaa mielestämme, ainoastaan Jeesus saa.
Jumalalla on tarkka suunnitelma meidän elämällemme, täsmälliset askelmerkit. Hän on valmistanut sinullekin kuljettavaksi oman polkusi. Voi olla, että seuraava askel ei ole vielä tullut näkyväksikään, kun Hän jo kehottaa sinua astumaan eteenpäin. Mutta siinä onkin kyse Hänen suunnitelmastaan, ei sinun. Siinä lienee kyse kuuluisasta "uskon askeleesta". Ole luja ja aivan rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin. (muk. Joos.1:9)
Comments