Onko sinusta vaikeaa antaa päätäntävalta tärkeistä asioistasi jollekulle toiselle? Minusta on! Uskonelämässä on kuitenkin kyse nimenomaan siitä. Miten käsittämättömän vaikeaa joskus onkaan luottaa siihen, että Jumalan suunnitelmat ja sen tuomat mahdollisuudet ovat todennäköisesti parempia kuin omani.... Kun uskaltaa itse antaa ohjat Isälle, saa korjata sellaisen sadon josta ei uskaltanut uneksiakaan.
Tässä on erään taidekurssin "loppukuva". Tehtävänä oli maalata kuva omasta sisäisestä huoneesta. En oikein osannut varsinaisesti huonetta alkaa tekemään, mutta kun menin yhteen taloon Vispilän kylässä, niin siellä oli puu! Kurssin alussa törmäsin Kiitollisuuden Puuhun, tämä on hieman erilainen. Tämä on Mahdollisuuksien Puu. Se on vielä paljas, koska se odottaa tulevaisuuden kasvua ja hedelmää. Se on kuin 'tabula rasa', tyhjä taulu. Mutta sen juuristosta puskee rinta rinnan vahvaa, uutta ruohoa.
Vasemmalla puun alla oli punainen ovi. Se näytti ulko-ovelta, mutta itse asiassa se johtaa Muistoihin, Kokemuksiin, Elämyksiin, Suuriin Tunteisiin. Kuitenkin kaikkein tärkein sen kautta saavutettavissa olevista asioista on Vispilän Kaupan maakellari, ja siellä oleva komposti.
Komposti muhittaa ne epäonnistumiset ja Myttyyn Menneet Omat Suunnitelmat, mutta siinä on eräs "koukku"…. Minun täytyy mennä itse sinne sisään viemään ne Myttyyn Menneet Omat Suunnitelmat kompostoitavaksi, eivät ne sinne itse kävele! Saan Ihan Itse valita, painunko epäonnistuneiden tilanteiden alla maanrakoon, vai jätänkö ne muhimaan, jotta saan niistä myöhemmin tervettä kasvumultaa.
Kuvan pääväri on keltainen, joka merkitsee minulle iloa, elämää.
Alhaalla lukee 1.Kor.3:6-7. Jos kiinnostaa, niin voit katsoa mitä se sisältää. Minulle se merkitsee Jumalan rakkaudelle antautumista, ja sydämen avaamista Hänelle, joka antaa kasvun. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta kannattaa. Aina. 🙂
