Niin. Kun tämä aihe tuli vastaani, en ensin oikein tiennyt miten sitä voisi lähestyä... Ajattelen kuitenkin, että jos huonosta maustakin voi 'humauttaa', niin myös tämän aiheen voi nostaa esiin.
On melko tavallista, että taaperoikäiset ja vähän vanhemmatkin, hiekkalaatikkoikäiset lapset riitelevät hiekkalaatikolla, mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että uskovat aikuiset ryhtyvät samaan puuhaan?
Isojen poikien ja tyttöjen hiekkalaatikko - Uskovan vastuu
Me emme uskovina kuitenkaan ole millään hiekkalaatikolla. Pyhä Henki ei tee sitä työtä, joka kuuluu meille. Hän muistuttaa meitä Sanasta, Hän osoittaa Isän tahdon toinen toisiimme nähden, mutta enempään Hänkään ei meidän oman tahtomme yli pysty.
Uskovan elämä Jumalan tuntemisen suhteen voi olla elävää uuden etsimistä ja löytämistä, mutta se voi olla myös soutamista ja huopaamista uskon ja maailmallisuuden välillä, kapinointia oman luontonsa kautta Jumalaa vastaan, tai hengellisesti täysin pysähtynyt.
Mistä on kyse silloin, kun uskovat johtajat, Sanan opettajat ja muut Jumalan evankeliumin työssä toimivat päättävät "pitää päänsä"? Minäpä kerron sen, asia on varmasti useimmissa tapauksissa hyvin yksinkertainen. Kyseessä on ylpeys ja oletettu valta toisen yli.
I've got news for you: life happens, and we ought to deal with it.
Ylpeys
Uskovien riidat johtuvat usein eri näkemyksistä Raamatun ilmoituksen suhteen. Tämä voi helposti koskea myös aivan arkielämää, kun kaksi ihmistä haluaa tehdä tai näkee saman evankeliumintyöhön liittyvän asian eri tavalla. (Ennen kuulumatonta? No ei! 😁)
Henkilökohtaiset ristiriidat lienevät toinen syy. Jos evankeliumin työntekijöillä on erilaiset persoonat tai menneitä kokemuksia toisistaan, he saattavat kokea haasteita yhteistyössä, mikä vie heidät kauemmas yhteisestä päämäärästä.
Yhteinen päämäärä? Ai niin. Tietenkin sielujen pelastuminen! Se on meidän ensisijainen tehtävämme uskovina. "Mutta kun TOI TEKI NOIN JA SE EI VOI OLLA JUMALAN TAHDON MUKAINEN NÄKEMYS! Mä en tollasen kanssa kyllä sielujen pelastukseen ala joka ei ymmärrä mistään mitään, ainakaan Raamatusta!"
No hei. I've got news for you: life happens, and we ought to deal with it.
Mihin olet valmis edistääksesi Jumalan työn ja pelastussunnitelman etenemistä maailmassa? Meillä on käsissämme maailmanlaajuinen tehtävä, ja me sössimme sen riitelemällä toinen toistamme vastaan!
Raamatun opetukset?
Miksi ne niin helposti unohtuvat kun kyse on oikeassa olemisesta oman kokemuksemme tuomalla "varmuudella"? Eikö Filippiläiskirjeen 2:3 koskekaan meitä, jotka evankeliumin työssä olemme mukana tavalla tai toisella? Onko okei, että me jätämme omalla kohdallamme huomiotta Kolossalaiskirjeen 3:13 tai Roomalaiskirjeen 12:10?
Mihin olet valmis edistääksesi Jumalan työn ja pelastussunnitelman etenemistä maailmassa? Meillä on käsissämme maailmanlaajuinen tehtävä, ja me sössimme sen riitelemällä toinen toistamme vastaan! Kuinka usein olet itse saarnannut nöyrtymisestä? Lähimmäisen rakastamisesta ja tukemisesta niin, että Valtakunnan sanoma leviää? Siitä, että Isä kehottaa meitä kilpailemaan toinen toisemme kunnioittamisessa?
Raamattu tarjoaa arvokkaita ohjeita erimielisyyksien käsittelyyn. Tämä kannattaisi alkaa ottaa huomioon myös omassa elämässämme, eikä saarnata siitä vain toisille.
Sovinto ja yhteistyö
Yhteistyö ei aina ole helppoa, mutta täytyy muistaa, että erimielisyydetkin ovat osa inhimillistä vuorovaikutusta. Kyse on siitä kumpi (usein kahdesta...) on se "suurempi ihminen. Voisinko se kenties olla minä?"
Olemme elossa suurelta osin, koska olemme osanneet tehdä oikeita valintoja; kymmeniä päivässä, satoja viikossa, tuhansia kuukaudessa... Meistä Pyhän Hengen täyttämistä siskoista ja veljistä jokaikinen myös tietää, mikä on "oikein" ja Jumalan tahto! Hänen tahtonsa on, että me osoittaisimme sellaista keskinäistä rakkautta toinen toistamme kohtaan, että uskomattomat tunnistaisivat meidän Jumalan lapsiksi!
Se ei tarkoita luopumista omista näkemyksistä väkivalloin. Se tarkoittaa tahtoa (= päätös) nöyrtyä ja istua alas, keskustella. Se tarkoittaa tahtoa (= päätös) ymmärtää toisen näkökulma asioihin ja tilanteisiin. Se tarkoittaa tahtoa (= päätös) pyytää ja antaa anteeksi! Se tarkoittaa tahtoa (= päätös) edistää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa omasta egostamme huolimatta. Päivän Sana on Filippiläiskirjeen 2:3-4
Älkää tehkö mitään itsekkäästä kunnianhimosta tai turhamaisuudesta, vaan nöyryydessä pitäkää toisia parempina kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten."
Rakkautta ja armoa päiviisi, sisko ja veli!
