Viime aikoina olen saanut itseni kiinni vähättelystä, epäilystä ja epäuskosta. Erityisesti taannoin, kun postasin Instagramiin alla olevan kuvan saatesanoineen:
Monien on vaikeaa muistaa tämä kaiken markkinahässäkän sisällä. Yhtä monien on hyvin vaikeaa nöyrtyä tämän seimessä olevan Lapsen edessä. Hänen, jonka henkeä ei myöhemmin otettu, vaan jonka Hän antoi vapaaehtoisesti. Siunattu Jeesus-lapsi.
Kuvaa tehdessäni ajattelin, miten paljon Jeesuksen ja hänen perheensä on täytynyt saada kuulla vähättelyä? "Kuka oikein luulet olevasi? Vai oikein Jumalan poika?! Eikös se isäsi veistele puu-ukkoja verstaassaan; varsinainen JUMALA! 😂"
Monestikohan Maria kuuli epäilyjä Jeesuksen "todellisesta isästä...", ja vihjailuja esiaviollisesta seksistä, vieläpä vieraan miehen kanssa! Varmasti hänestäkin ovat jutut yhteisössä kiertäneet. Se oli kaikki vihollisen aikaansaannosta.
Joskus ihmiselämässä tulee aikoja, jolloin riittämättömyyden ja luovuttamisen tunteet nostavat päätään. Taannoin koin epäonnistuneeni itseni, työelämän, uskovien, ei-uskovien, ja lopulta Jumalankin odotusten suhteen. Kuka oikein luulin olevani? Miten kuvittelinkaan, että minusta olisi ollut tähän kaikkeen?
Meillä jokaisella on varmaan kokemusta itsesyytöksistä. Siis sellaisista, joissa toteamme epäonnistuneemme ja olevamme täysin mitättömiä tekeleitä, kykenemättömiä suoriutumaan yhtään millään elämän alueella. Mitä näiden tunteiden takana voisi olla?
OMAT SUUNNITELMAT
Kun teemme päätöksiä elämämme suhteen, on silloin tällöin syytä pysähtyä kysymään ovatko ne linjassa Jumalan suunnitelman kanssa. Vuosia sitten olin tilanteessa, jolloin kyselin Jumalalta erään radikaalin askeleen ottamisesta elämässäni. Satuin paikkaan, jossa asiasta tietämätön ihminen sai tiedonsanan tilaisuudessa, jossa oli useita kymmeniä ihmisiä.
Olin mennyt paikalle sanoen Jumalalle, etten poistu sieltä ennen kuin Hän vastaa kysymykseeni. Jumalalla olisi tietenkin ollut täysi mahdollisuus testata päättäväisyyttäni, mutta Hän päätti vastata täsmällisesti ja pian. Edellä mainittu henkilö sanoi, että hänelle "näytetään laukkua, joka on täynnä papereita. Ne paperit kuvaavat omia suunnitelmiasi. Herra tahtoo sanoa, että 'mihinkään paperiin älä kirjoita nimeäsi'."
Voiko enää selkeämpää vastausta saada? Jos olisin suunnitelmassani edennyt, seuraava askel olisi ollut nimenomaan sopimuksen vahvistaminen allekirjoituksellani. Jumala todella vastaa meille ajallaan, ei "korvasyyhyyn" ja pika-asiointi -luukulta, vaan ajankohtana kun vastaukset ovat vahvistamassa meitä hengellisellä ja myös fyysisellä matkallamme.
Suurin syy, ainakin omalla kohdallani, epäonnistumisen tunteisiin löytyy usein siitä, että olen edennyt täysin omien suunnitelmieni mukaan. Itsesyytösten taustalla voi olla myös epäonnistuneita pyrkimyksiä tavoittaa jonkun toisen asettamia rimoja, toisten asettamia odotuksia ja vaatimuksia. Sen sijaan, että kuuntelisimme kumpaakaan, olisi hyvä opetella kysymään Jumalalta ja kuunnella Hänen ajatuksensa asioihin ja suunnitelmiimme.
KUKA SIIS LUULEN OLEVANI?
Luulen olevani kohtalaisen hyvin koulutettu moniosaaja, lahjakaskin monella tavalla. Luulen olevani yksin elävä yksinäinen, joka juuri siksi menee läpi harmaan kiven antamatta periksi. Luulen olevani oman tieni kulkija, joka kyllä tietää miten asiat hoidetaan.
Totuus on se, että ilman Jumalaa minulla ei todellisuudessa olisi yhtään mitään, mistä pitää tiukan paikan tullen kiinni. Ilman Jumalaa olisin todellakin kuin "sijaton sielu", jolla ei olisi ankkuripaikkaa.
Kun elämä tuo eteen vakaviakin koettelemuksia, tulee harvemmin huolehdittua siitä milloin ehtisin kaverin kanssa shoppailemaan, tai että olohuoneessa on väärän värinen matto. Silloin ei koulutuksilla, omaisuudella, statuksella tai olohuoneen matolla ole mitään merkitystä.
Ajalliset asiat ovat siis toisarvoisia, kun kysytään "kuka minä olen?" tai "kuka sinä olet?". Merkitystä on lopulta vain sillä, mikä on sisimmässäsi olevan ihmisen identiteetti. Minkä varaan se on rakentunut?
KUKA JUMALA SANOO SINUN JA MINUN OLEVAN?
Jumala sanoo, että Hän on luonut sinut ja minut iloksi ja rakastettavaksi Itselleen (Sef.3:17). Hän sanoo, että Hän on rakastanut meitä ennen kuin me rakastimme Häntä (1.Joh.4:19). Hän sanoo, että ei ole mitään, mitä voisimme tehdä, etteikö Hän odottaisi meitä syli avoinna (Matt.23:37). Hän sanoo, että sisintämme myöten me olemme "ihme" (Psa.139:1-18).
Nosta pääsi, ja ole hetki Isän kanssa. Hän ei syytä sinua, Hän ei etsi vikojasi, ei laiminlyöntejäsi. Jeesuksen antaman uhrin tähden Hän on antanut sinulle anteeksi jo ennen kuin asiat elämässäsi tapahtuivatkaan. Anna sinäkin anteeksi itsellesi.
