"Minun rakkaani on valkoinen ja punainen,kymmentä tuhatta jalompi.
Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa,

hänen kiharansa kuin palmunlehvät,mustat kuin kaarne.
Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla,
jotka ovat maidossa kylpeneetja istuvat runsauden ääressä.
Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt;
hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa.
Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliitteja täynnä.
Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos,safiireilla peitetty.
Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa.
Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut.
Hänen suunsa on sula makeus, hän on pelkkää suloisuutta.
Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret."

Korkea veisu 5:10-16