Vieraskynä: Essi Ihonen

Syyskuun Vieraskynä, esikoiskirjailija Essi Ihonen

Syyskuun Vieraskynässä on vuoden 2018 esikoiskirjailija Essi Ihonen Mikkelistä. Essin kirja, Ainoa taivas (WSOY), julkaistiin heinäkuussa. Ohessa on Essin ajatuksia kirjoittamisesta ja omasta suhteestaan kirjoittamiseen.

WSOY:n sivulla Ainoa Taivas -kirjan esittely. Essin blogi löytyy osoitteesta 365kirjoitusta.blogspot.fi

Kun Satu-Marianne pyysi minua kirjoittamaan siitä, mitä kirjoittaminen minulle merkitsee, tuli mieleeni vain yksi sana; kaikkea.

Hetken päästä ajattelin sen kuulostavan kovin romanttiselta ajatukselta, mutta en päässyt ajatuksesta irti, ja miksi olisikaan tarvinnut. Luominen ja luovuus ovat tapoja elää, hengittää ja kokea. Mutta palataan ensin hieman ajassa taaksepäin.

Oli joulu, noin viisitoista vuotta sitten, sain ystävältäni lahjaksi muistikirjan, ja puhuimme illalla puhelimessa ja pian ajatuksissamme virkosi ajatus kirjoittaa fantasiatarina. Hahmot putkahtivat esiin saman puhelun aikana.

Se oli paperilla haaveilua, ihastumisen purkamista paperille, kun sitä ei uskaltanut ääneen sanoa, tai ehkei halunnut. Siitä huolimatta muistan elävästi tuon hetken, kun minun kirjoittamiseni alkoi.

Olin aina ollut ahkera lukija lapsesta asti, joten ehkä kirjoittaminen oli luonnollinen jatke harrastukselle. Alkuun kirjoittaminen oli silmä paperilla haaveilua, en osannut ajatella asiaa tuon enempää, minulla ei ollut mitään tavoitteita harrastukseni suhteen, mutta sen huomasin, kuinka tarinat imaisivat minut täysin sisäänsä, kuinka kirjoittaessani tunsin (ja tunnen yhä) tekeväni sitä, mikä on minulle luonnollisinta.

Vasta kun olin alkanut hiipiä kohti kahtakymppiä ikävuosissa, aloin etäännyttää itseni noista kirjoituksista, halu elää omaa elämääni ja kirjoittaa vakavammin syrjäännyttivät ajatuksen paperilla haaveiluista ja aloin kerätä hahmon päälle muuta lihaa kuin omani.

Se oli hetki, kun kirjoittamiseni alkoi uudella vaihteella. Kirjoitin ensimmäisen koko pitkän tekstini. Päähahmon nimi oli Pipsa ja hän eli tuppukylässä, jossa kylläkin tapahtui ja touhuttiin kaiket päivät. Minulla oli suunnitelmissa kokonainen kirjasarja, jossa elettiin samassa kylässä, hahmot vain vaihtuisivat…

Muistan sen huiman fiiliksen, kun suunnittelin tarinoita, niiden linkityksiä ja sitä kuinka hahmot kietoutuivat etäisesti toisiinsa. Käytin tuolloin (ja käytän yhä) enemmän aikaa kirjoittamisesta haaveiluun kuin itse kirjoittamiseen. Edelleen tuolloin kirjoittaminen toimi minulle todellisuuspakona, vaikkakin toisella tavalla kuin aiemmin.

Muistot ensimmäisistä hylkykirjeistä kustantamoilta liittyvät myös tuohon aikaan. En ottanut tuohon aikaan asiaa kovin vakavasti, olin jo tuolloin (kiitos internetin) tietoinen siitä, että hylkykirjeet kuuluvat asiaan. Kirjoitin kuitenkin sinnikkäästi, uusia ja uusia hahmoja, kyliä, kaupunkeja, maailmoja, kymmeniä, satoja ja tuhansia sivuja kertyi niin tietokoneen uumeniin kuin muistikirjoihin. Haparoin koko matkan ajan, en tiedä oliko minulla aavistustakaan siitä, että kirjoittamista voi opetella ja kannattaa. Tai siitä, kuinka tärkeää vertaistuki on tässäkin asiassa.

Aika kuluu…

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin haparoin kirjoittamiseni suhteen ehkä hieman vähemmän, mutta palo kirjoittaa ei ole kadonnut mihinkään, vaikka se saattaa välillä uinua, torkahdella ja olla jokseenkin täysin koomassa pitkiäkin aikoja, mutta se osa itsestäni, joka kokee kirjoittamisen kaikkein eniten omaksi asiakseen, ei koskaan lakkaa kolkuttelemasta nukkuvaa intohimoa hereille.

mielikuvitusmaailma avautuuKaikki mitä näen ja koen, on osa minua ja osa kirjoittamista, pienet asiat putkahtavat esille tekstissä, jollain tavalla muuttuneena minun mukanani. Kun istun koneen tai muistikirjan ääressä, annan sormien tai kynän lennättää minut tekstiin, ympäristö katoaa ja olen vain minä ja hahmot, se maailma, jossa he elävät ja minä kirjaan heidän kokemuksiaan ylös.

Teen tätä alati. Olen helposti ajatuksiin hukkautuvaa sorttia, joten saatan helposti jäädä kaupassa tuijottamaan hyllyä pitkäksikin aikaan, koska päässäni jäytää jokin tarinan osa, mietin kuinka tuo ja tämä hahmo liikkuu, mitähän herkkua sen ja sen tarinan hahmo tänään ostaisi?

Palatakseni takaisin alkuun, mitä kirjoittaminen merkitsee minulle? Se on minulle tapa kadota arjesta, omasta päästäni, ymmärtää, oppia, opiskella, muistaa, muistuttaa ja ennen kaikkea elää.

Kommenttisi: