Odottamisen taide

Kun oikein kovasti odotat jotain tai jotakuta, ja mitään ei tapahdu? 
Luin Scott Hicksin kirjoituksen ”The past is present – getting back to the basics” eli jotakuinkin ”Menneisyys on läsnä – takaisin perusteisiin”. Hän kirjoitti mm. siitä, kuinka nykypäivän ihmiset eivät kerta kaikkiaan pysty odottamaan. Kaiken pitäisi tapahtua nyt heti, mieluummin jo eilen!

Tein uskoon tullessani sen ”virheen”, että pyysin Jumalaa opettamaan minulle kärsivällisyyttä…. Empä tiennyt mitä tulin pyytäneeksi! Sen jälkeen (se oli 1.10.2003) olen jatkuvasti ollut tilanteissa, joissa kärsivällisyyttä on todella koeteltu.

Tuntuu, että yleisesti ottaen kärsivällisyyden opintoja suoritetaan erityisesti ihmissuhteiden kautta. Mutta on ollut myös isompia elämän kriisejä, joissa olen joutunut rukoustaisteluun useiksi vuosiksi. Jos Pyhä Henki ei olisi niiden vuosien läpi kantanut ja aina muistuttanut ja antanut voimaa rukoukseen, en varmasti olisi jaksanut.

Miksi sitten joissakin asioissa joudumme olemaan Jumalan koulutuksessa vuosia, jopa vuosikymmeniä?

No. Sehän on niin, että Jumalan aika on erilainen kuin ihmisten. Kun me elämme 1000 vuotta, Jumala on häthätää siirtynyt 24 tuntia eteenpäin. Tämä on siis Raamatussa, usko pois. Sen vuoksihan ”Jeesus tulee pian”: Jumalan aikataulussa Jeesus nousi Taivaaseen noin kaksi vuorokautta sitten…. 

Ajattelepa, jos meidän pitäisi odottaa seuraavaa auringonnousua tuhat vuotta… Tai aamulla, kun olisit lähdössä töihin sanoisit puolisollesi: ”hani, tulen kotiin siinä 550-600 vuoden maissa”…. (Mieti mitä liksaa vetäisit?! eek.gif ) Jumala todella opettaa meille Hänen aikatauluaan ja ajoitustaan niin, että me suostumme antamaan omat ajanvarauskalenterimme Hänelle.

Aika käy pitkäksi kun….

…olemme mielestämme jo tehneet aivan kaiken mitä olemme ymmärtäneet. Rukoilleet ja anoneet, ehkä kiukunneet ja tivanneet, taas rukoilleet ja anoneet… Mutta joissakin asioissa vaan joudumme odottamaan. Onhan kylvön ja sadonkorjuun välilläkin työskentelyn aika, kasvun aika.

Työskentelyn ja kasvun aika on Jumalan ja ihmisen yhteistyötä. Lopputulos ja sen saavuttaminen ei ole kiinni Jumalasta…. Kuinka paljon aikaa, ajatustyötä ja energiaa käytämme sellaisten asioiden tavoitteluun, jotka olisimme mieluiten vastaanottaneet jo eilen? Kuinka paljon aikaa menee tuskailuun siitä, että vaikka olemme tehneet jo sitä ja tätä niin ja niin kauan, Jumala ei vieläkään ole vastannut?

Raamattu opettaa: ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tai ’Mitä juomme?’ tai ’Mitä puemme päällemme?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.” (Matteus 6:31-34.)

Minä uskon edellisen täysin. Olen vakuuttunut siitä, että mitä enemmän suostumme ja haluamme jakaa aikaamme Pyhän Hengen kanssa, sen syvemmin, herkemmin ja myös näkyvämmin Jumala meissä ja meidän kauttamme pääsee toimimaan. Vaatii kuitenkin jonkinmoista itsekuria käyttää aikaa Jumalan kanssa ”seurusteluun”, kun arkielämä vie joskus isonkin veronsa.

Kaikella on aikansa

Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla. 2. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä istutus, 3. aika on surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, 4. aika on itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika hypellä, 5. aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet, aika on syleillä ja aika olla syleilemättä, 6. aika on etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata pois, 7. aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika on olla vaiti ja aika puhua, 8. aika on rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aika rauhalla. (Saar. 3:1-8, FINRK.)

Kommenttisi: