Hashtag COVID19 -> Seurakunta murroksessa, ei murskana.

Tämä postaus on julkaistu kokonaisuudessaan Mikkelin Vapaaseurakunnan blogissa 29.6.2020

Hashtag Covid19. Tuo joka paikassa eteen tuleva kirjain-numero -yhdistelmä, joka kyllästyttää, ajatteluttaa, ärsyttää, huolestuttaakin. Kuinkahan paljon tänä keväänä on tuosta pikkuruisesta, viheliäisestä vihollisesta kirjoitettu tekstiä??!

Jumalan rangaistus…-ko?

Paljon on kommentoitu sitä, että koronapandemia on Jumalan rangaistus ihmiskunnalle. Paljon spekuloidaan myös kaiken näköisillä salaliittoteorioilla. Itse en arvaa ajatella asiasta suuntaan tai toiseen, mutta muutama juttu on tullut mieleen…

Jokainen on kevään 2020 jossain muodossa kohdannut tämänkaltaisia kysymyksiä:

  • ”kuka mahtaa olla viruksen levittämisen alkuunpanija?”,
  • ”eikö meillä pitäisi olla oikeus kokoontua yhdessä ylistämään ja rukoilemaan?”,
  • ”onko tämä Jumalan rangaistus?”,
  • ”miten taloutemme kestää?”,
  • ”mitä jos menettäisimme kirkkorakennukset, niin miten voisimme säilyttää toimintakykymme seurakuntana?”,
  • ”pysyisikö seurakuntaperhe millään vaihtoehtoisella tavalla hengissä ja yhdessä?”,
  • ”mitä jos seurakunta alkaisi mukailla Jumalan Sanan sijasta maailmallista julistusta?” (annettaisiin vähän periksi, kun on näin vaikeat ajatkin?),
  • ”mitä jos seurakunta lakkaisi toimimasta uskomattomien keskellä?”, jne. jne.

En tiedä. Minusta tuntuu, että olemme yksilöuskovina, seurakuntina, kansoina, saaneet vasta esimakua tulevasta. Tällä hetkellä ainakin länsimaissa meno on vielä suhteellisen kevyttä ja ihmiset ovat siihen tottuneet. Entä sitten, kun todella olemme kaikki yhtälailla Raamatun kuvaamissa lopunajan koettelemuksissa? Yksi ainoa asia lienee spekuloimatta selvää: Jumala on tämänkin koettelemuksen sallinut.

Toinenkin asia on selvää: Jumala ei salli meille koettelemuksia kiusatakseen meitä vaan siksi, että Hänen voimansa, armonsa, ja myös tuomionsa tulisi esiin tämän hullunmyllyn keskellä, jota maailmaksi kutsutaan! Olemme ihmiskuntana monella tasolla ajamassa törmäysautolla päin seinää; eihän siinä silloin muista ympärilleen katsella, omasta sisimmästä puhumattakaan!

Korona-ajan siunaus…-ko?

Kun ajattelen omaa elämääni, niin siinä oikeastaan kaikki koettelemukset ovat kääntyneet jollain tavalla siunauksiksi ja vähintäänkin kasvumullaksi… Samoin on käynyt tämän poikkeusajan suhteen. Raamattu sanookin, että Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut” (Room. 8:28) Se on aivan totta!

Tämä kevät on näyttänyt ja opettanut, että

  1. meillä ei ole minkäänlaista todellista hallintavaltaa oman elämämme suhteen; kaikki on loppuviimeiksi Jumalan kädessä.
  2. Jumalaan luottaminen kysyy uskoa, jota sitäkään ei meillä ole, jos ei sitä Ylhäältä annettaisi.
  3. todellinen sydämen rauha kriisitilanteissa löytyy vain yhdestä paikasta: Jeesuksen nimestä. Hänen, joka on luvannut antaa meille yli ymmärryksen käyvän rauhan:

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” (Joh.14:27/RK)Fil.4:6-7 (RK) sanoo: ”6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, 7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

Mitä ihmeen siunausta sitten voi koronakeväästä kenellekään olla? Itse asiassa suurin siunaus tulikin jo kerrottua tuossa ylläolevassa listassa; kevät 2020 on ollut henkilökohtainen matka Isän kanssa. Se on pakottanut hidastamaan elämää, ja kun ei ”mitään” juuri voi tehdä muuta kuin olla kotona tai käydä yksin lenkillä, on aika pitänyt täyttää jollain vaihtoehtoisella toiminnalla. Minulla se toiminta oli aktiivinen Raamatun lukeminen ja sen opiskelu.

Siunaus on ollut myös siinä, että tämä aika on pakottanut minut yksilöuskovana suuntimaan uskoni kohdetta uudestaan. Uskonko, että Isä kantaa minut läpi yksinäisyyden, eristyneisyyden ja ahdistuksen? Kuinka täysin uskon sen? Uskonko vähän sinne päin, vai uskonko totaalisesti, että Isällä on kaikki hallinnassaan? Samalla, kun omaa uskoani on näin rassattu, olen vapautunut sellaisista menneisyyden taakoista ja kahleista, joista vain Jumala voi vapauttaa, hallelujaa!

Seurakuntien murros

Tämä aika on, ilman muuta, koetellut myös seurakuntia ihan ympäri maailmaa. Paljon entistä on ollut pakko jättää odottamaan ns. aikaa parempaa. Kokoontumisia ei ole voitu järjestää, erilaiset kerhotoiminnat on laitettu jäihin, pienilläkin porukoilla kokoonnuttaessa esim. rukouspalvelu on muuttanut muotoaan, kun lähelle ei ole menty.

Media käyttää uskomattoman tehokkaasti hyväkseen mahdollisuuttaan ohjata yleistä mielipidettä haluamaansa suuntaan vain esim. otsikoinnin voimalla. Tästä hyvinä esimerkkeinä lähimenneisyydestä mm. pride-liikkeen hypetys, sekä esim. Päivi Räsäseen kohdistunut, vainon merkit täyttävä ajojahti. Molempia ilmiöitä media on muokannut aivan mielensä ja omien tarpeidensa mukaan. Korona-uutisointi ei ole tästä mitenkään poikkeus.

MUTTA: on ollut todella ilahduttavaa (ja rohkaisevaa!) nähdä, mitä mennyt kevät on saanut aikaan: sekulaarin median tavoin myös hyvin monet seurakunnat ja yksilöuskovat ovat nousseet aivan eri tasolle esim. audio-visuaalisen viestinnän suhteen! Uskon vahvasti, että moni seurakunta ottaa nämä hyviksi koetut some-väylät vakituiseen käyttöön; näin ainakin meillä kävi ja on käymässä! ❤️

Mikkelin Vapiksella kevät synnytti täysin uudenlaisia tapoja olla yhteydessä sekä seurakuntalaisten kesken, että näkyä sen ulkopuolella: blogitiimissämme on kuusi aktiivista bloggaajaa, sekä vieraskynäilijä. Sen lisäksi seurakuntamme yhteydessä aloitti kolme uutta podcast-kanavaa, neljäskin on tulossa!

Jo aiemmin käyttöön otettu seurakunnan Youtube-kanava on saanut viikottain uutta sisältöä kokoustallenteiden muodossa. Kirsikkana kakulla meillä on myös 17 seurakuntalaisen esirukoustiimi, joka on kantanut nettisivujen, puheluiden ja FB:n kautta tulleita rukouspyyntöjä uskollisesti Isälle koko kevään ajan, ja edelleen kantaa! ❤️

Itse olen seurannut tämän netissä tapahtuvan työn kehittymistä omassa rakkaassa seurakunnassani aitiopaikalta! Noin 10 vuoden ajan olen ollut enemmän ja välillä vähemmän tekemisissä srk:n sosiaaliseen mediaan ja nettisivuihin liittyvän työn kanssa, mutta koskaan ei ole tälläistä intoa vielä noussut yhteiseen tekemiseen kuin nyt! On aivan käsittämätöntä, kuinka nopeasti ja innokkaasti tämä porukka halusi tulla mukaan rakentamaan täysin ”uutta normaalia” seurakunnan työmuotoa. Rakastan sitä!

Olemme tavoittaneet tänä keväänä nettityön kautta satoja uusia ihmisiä! Sellaisia, joilla ei aiemmin ole ollut minkäänlaista kosketuspintaa Mikkelin Vapaaseurakuntaan, tai ylipäätään mihinkään kristilliseen toimintaan. Kunnia tästä kaikesta kuulu yksin Jumalalle. HÄN synnytti innon ja vaikutti tahtomisen ja tekemisen, HÄN ohjasi ideoitamme ja huolehti, että hengelliset ovet olivat (ja pysyivät) auki, HÄN antoi kullekin meistä Sanansa ja sopivan työkalun käteen tehtävässä, johon koimme kutsua ryhtyä! Kiitos rakas Isä!

Suurin osa näistä uusista työmuodoista tullee jatkumaan myös tämän pandemia-ajan jälkeen. Siitä on tullut ”uusi normaali”, enkä voisi olla enempää kiitollinen Jumalalle. Sen sijaan, että jatkuvasti puheissamme viljelemme koronan tuomia vaikeuksia, on hyvä muistaa sekin, että sillä on ollut myös odottamaton vaikutus siunauksien muodossa.

Mitä siunauksia sinä tai seurakuntasi on Isältä tämän kevään myötä saanut? Tulisiko niitä nostaa enemmän esiin keskusteluissakin? Ettei annettaisi periksi tappiomielialalle, vaan kannettaisiin rohkeasti ja korkealla sitä Sanaa, joka meille on kannettavaksi annettu? ❤️

Tämän postauksen myötä koko bloggaajatiimimme toivottaa Sinulle siunausta kesään! Pidämme heinäkuun taukoa postauksissa, ja lataamme akkujamme syksyä varten. Siis, kunnes jälleen tapaamme:

Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat! Kun he kulkevat kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.” (Psalmi 84:6-7)

Kommenttisi: