Olet lukenut Ilmestyskirjan 3. luvun jakeen 20 ties kuinka monta kertaa. Mitä jae sinulle kertoo?
Raamattua lukiessa voi kokea todellisia "ahaa"-elämyksiä teksteistä, jotka on lukenut ehkä jo satoja tai tuhansia kertoja, mutta ei vieläkään ole siitä kaikkea ammentanut. Näin on käynyt minullekin.
Ystävän suosituksesta aloin lukemaan Paul D. Norcrossin kirjaa "Dining at the Master's Table". Kirjassaan Norcross opettaa Jumalan äänen kuulemisesta. Vastaan tuli kappale, joka oli otsikoitu "Jesus is Always Knocking For Fellowship" (vapaasti suom. 'Jeesus kolkuttaa jatkuvasti yhteyden säilyttämiseksi').
Jo otsikosta käy ilmi uusin 'löytöni'. Ilmestyskirjan 3:20 on aina puhunut minulle kertaluonteisesta tapahtumasta; Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa. Se on puhunut siitä hetkestä, kun ihminen on etsikkoajassa, ja Jeesus pyytää häntä yhteyteensä. "Okei, nyt olen avannut sydämeni oven Jeesukselle ja tullut uskoon"; tämä Raamatun kohta ei enää koske minua, koska olen jo pelastunut!"
Miten väärässä olenkaan ollut! Jeesus kolkuttaa koko ajan, herkeämättä!!! Hän haluaa olla kanssamme läheisessä suhteessa. Jaakob 4:5 sanoo: "Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan”?" Tuo teksti liittyy tilanteeseen, jossa Jaakob kirjoitti kirjeen 12 Israelin heimolle, jotka asuivat ja elivät Luvatun Maan ulkopuolella. Hän kehotti uskovia (juutalaiskristittyjä) tekemään eron maailmaan sikäli, että he, kuten mekin, elivät maailmassa, mutta heidän ei tulisi elää ja ottaa oppia maailmasta.
Jos tuohonkin aikaan, niin sitä enemmän myös meidän aikamme haastaa uskovaa. Nykyiset haasteet tulevat usein median ja hedonistisen maailmankuvan kautta. Asia, jonka olen tosin ymmärtänyt jo uskoon tuloni alusta lähtien on, että Jumalan voiman ilmeneminen elämässäni on suoraan sidottu aikaan, jonka suostun viettämään Pyhän Hengen kanssa.
Siitä huolimatta olen tehnyt kompromisseja kompromissien perään. Koska Jeesus on persoona, Häneen pätevät samat "seurustelun säännöt" kuin puolisoomme tai ystäväämme: emme voi oppia tuntemaan Häntä, jos emme järjestä aikaa Hänen kanssaan.
Käytännössä se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että (jos se sen vaatii) laitamme kalenteriin "pöytävarauksen Jeesukselle ja minulle". Tässä pöydässä ei kuitenkaan ole kyse inhimillisestä ateriasta vaan siitä, että erotan ajan Herralleni joka päivä ei vain Raamattua lukien, vaan myös ollen vastavuoroisessa yhteydessä Pyhän Hengen kanssa.
Comments