Käpyily
Käpyilytekniikka juontanee juurensa kalastajien solmutekniikoihin, mutta 1500-luvulla kuitenkin aristokraattirouvat ottivat sen omakseen. Käpyilytekniikka on varsin helposti opittavissa, sillä se koostuu vain kahdesta solmusta. (Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kun katselee erityisesti vanhempien taitajien töitä ja työskentelyä!) Käpyilytekniikkaan kuuluu kaksi eri versiota, paremmin tunnettu käpyily, ja vähemmän tunnettu neulakäpyily.
Käpyily
Perinteisessä käpyilyssä käytetään apuna tietynlaista sukkulaa, jota kutsutaan kävyksi. Varsinkin edellä mainittuun renessanssin aikaan aatelisrouvat näyttivät mielellään kädentaitojaan, hyvinhoidettuja kätösiään, sekä käpyjä, jotka olivat jo itsessään kuin taideteoksia jalokiviupotuksineen ja koristeluineen.
Tekniikkana, vaikka pohjalla onkin sama 2 solmun tekniikka, (sukkula-) käpyily eroaa neulakäpyilystä kuitenkin huomattavasti. Työn jälki voi olla sama, mutta esim. joitakin malleja on mahdotonta tehdä pelkällä neulalla. Niimpä kävyn käytön taitaminen mahdollistaa monipuolisemmin mallien valmistamisen.
Kävyn kanssa käpyillessä käpy kulkee edestakaisin pitkin lankaa, ja työ syntyy suoraan langan ympärille.
Neulakäpyily
Neulakäpyilyssä taas pohjatekniikka on täysin sama kahden solmun tekniikka, mutta työ ei ilmesty suoraan lankaan, vaan tietty solmupari-joukko tehdään ensin neulaan. Siitä kiristämällä ja lankaa läpi juoksuttamalla saadaan sitten aikaan käpyilylle tyypilliset renkaat ja kaaret. Neulakäpyilyn välineenä siis toimii nimensä mukaisesti tylppäkärkinen neula, ei suinkaan virkkuukoukku, kuten usein olen kuullut ihmeteltävän.
Alle olen kerännyt kuvia koruista, joita olen tehnyt neulakäpyilemällä. Aikanaan tein niitä ihan myyntiin, mutta nykyisin en vain ehdi niin täysipainoisesti käsityöhön panostaa. Jos nyt sattuisi kuitenkin, että haluaisit kysellä jotain mallia itsellesi sopivassa värissä, niin ota ihmeessä yhteyttä; eihän se ota jos ei annakaan! :)
