Itsepäinen Ajatus

Moneen päivään en uskaltanut edes ovea avata…
Tänään sen tein, ja siinä se vieläkin nökötti;
istui pienet hartiat tiukasti etukenossa,
selkä minuun päin.

– Sinä tulit?, se kysyi sitten.
Niin tulin.
Minä annoin
Ajatukselle luvan lähteä vaeltelemaan.
Miksei se sitten vaella?
Jöröttää vaan paikoillaan kuin puujumala Piikkiön kirkossa.

Satu-Marianne Piispa

Kommenttisi: