9 luuloa luovuudesta

Luovuus…. Luova…. Mitä se sinulle tarkoittaa? Parhaimmillaan luovuus yhdistää tietoisen ja tiedostamattoman mielen, se saa aikaan erään tunnetun tutkijan (Mihaily Csikszentmihalyi) lanseeraaman ”flow”-tilan. Se ei kuitenkaan ole pelkkää ihanuutta pilvien yläpuolella, vaan yhdistelmä haastavasta tilanteesta, oppimiseen liittyvistä ponnisteluista ja siitä, että tilanteen asettamaan haasteeseen kykenee ponnistelunsa tuloksena vastaamaan niin, että tilanne etenee. Omalla kohdallani saatan kokea ’flow’-tilan esimerkiksi maalatessani tai soittaessani pianoa.

Koen, että ”luovuus” on nykyajassa siirretty sellaisiin sfääreihin, joihin tavallisella ihmisellä ei ole välitöntä vapautta päästä. Siihen saumaan on isketty kaiken maailman elämäntapahallintaoppaat ja -kurssit (hyvä bisnes, muuten!). Kuitenkin luovuus ja osallisuus siitä on jokaisen ihmisen perusoikeus! Luovuutta koskee sama juttu kuin vaikka uskoa: evankeliumi on hyvin simppeli ja suora, ihminen tekee siitä mutkikkaan.

Mutta kuinka paljon vääriä uskomuksia ja myyttejä luovuuteen liittyy? Tässä ainakin joitain yleisimpiä.

1. Ollakseen luova, täytyy olla syntyjään jotenkin ’erikoinen’.

Ei tietenkään ole totta. Jokaisessa meissä, ihan ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen perustuen, on olemassa jo tietynlainen luovuus. Luonnollinen taipuvuutemme etsiä vastauksia, löytää, ja tehdä löydöksellämme jotakin, ei ole mikään ’erityislahja’, joka vain joillakin on. Se on meissä oleva ominaisuus, joka joko vahvistuu tai kutistuu ympäristömme ja olosuhteidemme myötävaikutuksesta.

2. Täytyy olla jotenkin ”inspiraatiossa”, jotta voi olla luova.

Tämäkin on vain olettamus, joka ei ole täysin totta. Tietenkin luovaa prosessia auttaa se, että on ”hyvällä tuulella” ja innostunut, mutta se ei ole mikään luovuuden itseisarvo.

3.  Luovuus ulottuu vain taiteeseen.

Ei. Se ulottuu aivan kaikkeen, missä tapahtuu liikettä uuteen. Vanhan kopioiminen ei ole luovuutta, mutta esim. yritysmaailmassa tehdyt uudet eteenpäin vievät käytännöt ovat luovuutta. (Sen verran kyllä vedän taiteen suuntaan, että nykyisin bisneksessäkin tuntuu olevan muotia se, että ollaan niin mahdottoman ”luovia” ja ”innovatiivisia”.)

4. Rahalla oppii luovuutta.

Ei opi. Siis onhan niin, että rahalla voit esim. osallistua jollekin taidekurssille tms., mutta kaiken perusta on se oma uuden löytämisen halu, ja avoin mieli. Jos haluat oppia ihan konkreettisesti jotain esim. maalaamisesta tai musiikista, niin netti on ihan pullollaan ilmaista materiaalia!

5. On olemassa oikea tapa olla luova.

Eikä ole. Jotta voisi olla oikea tapa, täytyisi olla myös väärä tapa. Luovuuteen itseensä ei ole olemassakaan väärää tietä tai väärää tapaa. Siitähän luovuudessa juurikin on kyse; siinä yksinkertaisesti ei voi epäonnistua!

6. Rakenne ja järjestys tappaa luovuuden.

Höpö höpö, jos jotakin niin päinvastoin! Edelleenkin tuntuu jossain määrin olevan vallalla käsitys, että ammattitaiteilijat ovat baskeripäisiä vetelehtijöitä, jotka sifonkihuivit hulmuten viettävät boheemia hippielämää eläen täysin omassa ajanlaskussaan. Taiteilijoiden toimeentulo riippuu hyvin strukturoidusta, ammattimaisesta toiminnasta, eikä sekään aina riitä. Tänä päivänä taiteella itsensä elättäminen on totista työtä, josta huolimatta luovuus elää!

7. Luovuus on joko / tai -valinta.

Ei ole. Tässäkin törmätään ajatteluun, jossa luovuus kuuluu vain ekspressiivisiin taiteisiin ja vain joillekin ”syntyjään erityisille” tyypeille. Minulla on eräskin ystävä, joka on erittäin luova esim. ongelmanratkaisussa. Hän harrastaa vanhoja moottoripyöriä, ja tykkää korjailla ja säätää niitä. Samoin hän saa usein käsiinsä toimimattomia kodinkoneita, jotka hän saa kuin saakin toimimaan. Luovuudesta on moneksi, ei vain ”taiteeksi”!

8. Luovuutta ei voi tappaa.

Kyllä sen voi. Tämä ajattelutapa liittyy postauksen kohtaan 1. Jos meidän ei anneta toteuttaa luovuuttamme, jos emme koskaan saa priorisoida sitä tärkeimmäksi sen hetkiseksi asiaksemme, jos järjestelmällisesti arvotamme sen ja vertaamme sitä toisten saavutuksiin, emmekä anna sen ”hengittää”, se kyllä kuolee. Nyt, kun olen useamman vuoden itse tutkinut luovuuden olemusta enemmän, niin käyttäisin paljon enemmän aikaa esim. omien lasteni luovuuden tukemiseen. Nyt he ovat sen suhteen jo omillaan, ja molemmat omilla tavoillaan luovia. Olisin kuitenkin voinut tukea sitä kehitystä paljon enemmän.

9. Tiedän luulevani, että tiedän. 

Tämä taas on enemmän toive kuin olemassa oleva fakta. Luovuus elää ja voi hyvin, kun ymmärretään ja uskalletaan kyseenalaistaa olemassa olevia ”luomuksia”. Uteliaisuus on mahtava luonnonvara, joka meillä jokaisella on käytettävissämme, jollain enemmän, jollain vähemmän. Mutta käytetään sitä, eikä luulla tietävämme jo kaiken mikä on tietämisen arvoista! 😉

Kommenttisi: