Yhteisötaide ja -musiikki

Ihmisen luovuus on käyttövara, jota on paljon tutkittu, mutta jota ei koskaan käytetä liikaa! Luovuushan meissä on jossain määrin aina, mutta itse löysin omani joskus lapsena ensin musiikillisesti, sitten 12-13 -vuotiaana jatkoin runojen ihmeelliseen maailmaan…  Kirjoittamisesta siirryin myöhemmin kuvataiteeseen ja teatteriin, sekä kädentaitoihin.

Mikä yhteisötaiteessa ja -musiikissa on olennaista? No, esimerkiksi nämä:

🎶 ne koskettavat kaikkia tasa-arvoisesti
🎭 antavat kokemuksen sekä yksin, että yhdessä ja yhteisöllisesti
🎨 antavat tilaa onnistua, kun väärin ei voi tehdä!

Yhteisötaide

Yhteisötaide on oma sosiaalityön erikoisalueensa, joka vaatii ohjaajalta ymmärrystä luovuuden perusolemuksesta. Se koostuu monista eri taiteenaloista, ja työskentely tapahtuu aina tavoitteellisesti ja pääsääntöisesti jonkin yhteisön sisällä. Yhteisö voi olla esimerkiksi työyhteisö, vanhusten tai kehitysvammaisten palvelutalo, päiväkoti, tai vaikka yksittäinen perhe. Yhteisötaiteella on toki paikkansa myös yksilökohtaamisissa esimerkiksi sairaalassa. Ohjaajan perustyöskentelyyn omien taiteenalojensa lisäksi kuuluu koulutuksen kautta saatu tietämys ajankohtaisista terapeuttisista lähestymistavoista.

2012 – 2013 tein yhteisötaiteen erikoistumisopinnot Alankomaissa, HAN-amk:ssa. Opintokokonaisuus kesti 5 kuukautta, opetussuunnitelmassa 30 op. Oli mahtavaa opiskella maassa, joka on Euroopan (ja monelta osin koko maailman) kärjessä, mitä tulee esimerkiksi kolmannen sektorin käyttämiseen sosiaalialan kentällä!

Opiskelu koostui kuvataiteista, draamasta, kirjoittamisesta, musiikista ja luovuuden teoriasta. Jopa sirkus oli valinnaisaineiden joukossa, itse suoritin sieltä clownerian työpajoja. (Siis pelleilyn, suomeksi sanottuna. En tosin tiedä olisinko välttämättä tarvinnut siihen ihan kurssia käydäkään! 😄) Sirkusta opetti akateeminen opettaja, jolla myös oli oma sirkus!


Tämä video on otettu äänenavaussessiosta Keski-Suomen keskussairaalan dialyysiosastolla syksyllä 2018. Tuon jälkeen siirryimme osastolla pyynnöistä potilashuoneisiin, ja siitä kuntoutusosaston ruokailutilaan. Yhteisömuusikot toimivat siis myös esiintyjinä. Esiintymistilanteissa korostuu muusikon kyky peilata yleisöään ja asennoitua kulloiseenkin tilaan ja tilanteeseen sen vaatimalla tavalla. Videolla kitarassa ja laulussa yhteisömuusikkokollega Mika Luomansivu, keskellä Särkelä Itte, ja toisella puolella muusikkokollega Merja Lassinaro.

Yhteisömusiikki

Tätä kirjoittaessani (11/2018) opiskelen parhaillaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa yhteisömuusikon erikoistumiskoulutuksessa. Kuulun Suomessa ”toisen aallon opiskelijoihin”, sillä ensimmäinen satsi valmistui uunista ulos vasta tänä keväänä! Kyseessä on siis Suomessa täysin uusi koulutus. Koulutuksen syventäviin opintoihin kuuluu musiikin dialogisuus, musiikkiterapian soveltava käyttö, sekä toiminnallinen ryhmäpedagogiikka.

Tämän lisäksi opiskelijoilla on tehtävänään työelämän kehittämisprojekti, jolle on merkitty 1/3 koko koulutuksen opintomäärästä, eli melko suuri osuus. Keväälle on tulossa tämän lisäksi työharjoittelu, ja valmistua pitäisi ”kaiken taiteen sääntöjen mukaan” kesäkuussa 2019.

Luovuus ja siitä nauttiminen on osa ihmisoikeuksia!

Yhteisötaiteen ja -musiikin juuret ovat ”virallisesti” 1960-luvulla, syvällä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden maaperässä. Ne ulottuvat aina peräti ihmisoikeuksiin asti! Taiteen menetelmin on mahdollista aukoa vaikeitakin solmuja esim. työyhteisöissä. Taide ja luovuus haastaa meidät tuntemaan ja myös käsittelemään tunteita yksilöinä ja yhteisöinä. Se kehittää ja tukee samanaikaisesti sekä yksilöä, että yhteisöä.

Kuten jo viittasinkin, luovuus ja siitä nauttiminen on erikseen käsitelty myös YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa. Kyse ei siis ole mistään ”hienostohifistelystä”, vaan todellakin perusihmisoikeudesta, jossa on kyse vapaudesta osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, taiteesta nauttimiseen, sekä päästä osalliseksi tieteen ja taiteen mukanaan tuomista eduista.

Yhteisötaiteilijana ja -muusikkona

Ammatillinen intohimoni on nostaa ihmisestä esiin sitä luovuutta, joka meissä jokaisessa jossain muodossa on. Toisilla sitä on ehkä hyppysellinen, toisilla enemmän. Mutta sitä on. Usein kohtaan henkilöitä, joiden luovuus on laitettu jo lapsena niin lyttyyn, että ihminen ei missään tapauksessa ole voinut ajatella ”osaavansa” esimerkiksi kirjoittaa runoja, tai maalata, tai tuottaa vaikkapa oikeaa rytmiä. Se ei ole totta! Jokainen pystyy johonkin!

Työskentelyalueenani on musiikki-, media-, teatteri-, kuvataide- ja kädentaitotyöskentely, sekä bänditoiminta. Maantieteellisesti toimin tällä hetkellä vapaasti koko Suomessa. Ammatillinen kokemus on psykiatrian, päihde- ja mielenterveyskuntoutuksen, sekä lastensuojelun perhetyön saralla. Yhteisömuusikko-opintojeni kehittämisprojekti ja työharjoittelu kohdistuvat saman firman kahteen eri yksikköön, jonka jälkeen olen saanut ensituntuman myös kehitysvamma- ja autismipuolella työskentelyyn.

Kristillisellä puolella toimin taide-evankelistana, ja koulutan taide- ja luovuustyöskentelyyn ryhmiä yli seurakuntarajojen.