Herja värinokkonen ja hovipoika!

Olen ihan hurahtanut huonekasveihin, rakastan katsella niitä kotonani. Koti ei ole ”täyteen tumpattu” kasveja, mutta minulla on täällä muutama tarkoin harkittu ja myös jokunen ”evakkolapsi”.

Värinokkonen on niin mahtava lemmikki, ettei mitään tolkkua! En tietenkään voi sanoa miten ne yleensä käyttäytyvät, mutta omani on ajoittain hiukan ”herja”. Useimmiten se saa kyllä melkein kaiken anteeksi… Kerrompa jotain muutamasta kasvista, vaikka kerrottavaa ei ole kamalan paljon, sillä taipaleemme on alkanut vasta tänä keväänä. Mutta nämä ovat sen verran persoonallisia, että jotain tarinaa on ehtinyt kyllä kertyä jo tähänkin saakka! 😁

Värinokkoset:

  • toinen höpsö myötäilijä, toinen rohkea temppuilija. Siis erittäin helppo hoidettava, mutta luonnetta piisaa! Tämä minun nokkoseni on lisäksi sellainen, että ei tee mitään yksin vaan vetää kepposiin mukaan kaverinsakin. Tässä on kuvia ihan sieltä ”vauva-ajoilta” tähän päivään saakka.
  • Jottei jäisi epäselväksi kumpi nokkosistani on se ”herja”, niin se on tuossa yksittäisessä, alemmassa kuvassa istumassa parvekkeella ja nauttimassa aurinkokylpyjä….
värinokkonen
nokkoset
nokkoset
värinokkonen istuu parvekkeella puutarhatuolilla

No miten sitten voin sanoa kasvista, että se on herja, tai että sillä ylipäätään on mitään sellaista ominaisuutta, johon vaaditaan persoonallisuus? Kerron kaksi esimerkkiä…

Hyppy suureen tuntemattomaan epäonnistui nolosti…

Viime viikolla istuskelin sohvalla kirjoittamassa (blogia, mitäs muutakaan! 😍), kun keittiöstä yhtäkkiä kuului *TÖMPS*. Menin katsomaan ja kas, siellähän molemmat nokkoseni pötköttivät noloina lattialla, mullat ympäriinsä! Herjalta oli jäänyt korikin ikkunalle, kun oli yrittänyt loikata niin korkealle! Thelma ja Louise? Ei sentään, yrittivät vaan hyppyä Suureen Tuntemattomaan, seikkailunhaluisia hörhöttäjiä kun ovat, mutta päätyivät nolosti kyökin puolelle… (Tästä on kuva ylhäällä.) Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta kun nämä nokkoset loikkaavat ikkunalta alas, todennäköisesti ei viimeinenkään…

Jätin kaverukset suosiolla lattialle, vaikka ikkunani ulkopuolella onkin kalterikaide… (Ja syystä! 😀) Palasin takaisin sohvalle. Vajaan 10 minuutin kuluttua kuulin keittiöstä uudestaan, nyt vähän vaimeamman *TÖPS*! Ei voi olla totta: siellä oli herja nokkonen taas pitkin pituuttaan lattialla, ja nyt vieläpä keittiön (painavahko) matto oli reippaasti rullalla!!! 😲😠(Tämäkin ikuistettu kuvaan ylhäällä.) Ainoa asia, joka toi tilanteeseen positiivista vireyttä oli, että kaveri ei ollut enää lähtenyt hörhöilyyn mukaan, vaan istui kiltisti ruukussaan seinustalla. ❤️(Jos klikkaat kuvaa, saat sen kokonaan auki ja näet selvemmin.)

Hämähäkkihärdelli!

Toinen juttu sattui niin ikään viime viikolla. Olin katselemassa ikkunasta ulos, taipuneena vihreän nokkosen yli. Silmäkulmasta huomasin punaisen nokkosen hellässä syleilyssä järkyttävän suuren hämähäkin! En sinänsä, ehkä, varsinaisesti pelkää niitä, mutta ne aiheuttavat kuitenkin suurta inhoa. Mutta herja nokkoseni oli houkutellut tämän elukan käymään taloksi! 😳

No, minähän istuin sitten 20-30 MINUUTTIA kärpäslätkä kädessä keittiössä vahtimassa, että sekä inha elukka että nokkonen pysyvät paikallaan sen aikaa, että mies ehti tulla paikalle minut pelastamaan! (Vaihtoehto olisi siis ollut, että se ällöttävä otus olisi pesiytynyt nokkoseeni! 🤢) Mieheni kotimaassa meikäläiset hirmuhäkit ovat naurettavia koikkelehtijoita, joten olen siinä mielessä onnekas, että sisältä kyllä lähtee elukka kuin elukka hyvinkin helposti! (Hähää! 😝😅)

Mies saapui ja ihmetteli miksi olin halunnu hänen tulevan HETI ja tosi nopeesti (kun siis kotikielemme ei ole kummankaan äidinkieli, hän ei puhelimessa saanut oikein asiasta selvää! 😂) No, asia selvisi ja nokkonen kuuli kunniansa myös. 😂

Semmoista. Että ei kannata olla siinä harhaluulossa, että kukkien kasvatus on mummojen hommaa, näiden kanssa ei yksi heiveröisempi mummo pärjäisi millään! Sitä paitsi vielä on tulossa jengiin mukaan yksi ”Hovipoika” (nukkatyräkki, postauksen kansikuvassa), joka on se isompana siemenensä ympäriinsä heittelevä heittiö… Miten toivonkaan, että niitä ei päädy samaan ruukkuun herjan nokkoseni kanssa!!! 😱😬

Kommenttisi: