Anjan Puisto, kuvakirja satumaasta

Mikkelissä on paljon hyvin markkinoituja matkailuvaltteja, kuten kesätapahtumat, tori ja satama-alue, paikalliset kartanot, puistot ja Saimaa ympäristöineen. Yksi kuitenkin loistaa vaatimattomuudellaan: Anjan Puisto… Tämä on Mikkelin Helmi.

Paikka on vain vajaan 9 km päässä Mikkelistä ja niin kaunis, että välillä täytyy melkein nipistää itseään, jotta ymmärtää olevansa hereillä! Anjan puisto on parhaimmillaan kun saat rauhassa kierrellä ja katsella. Se on loistava piknik-paikkana jos et pelkää, että evääsi saattaa tulla jakamaan kesy Väinö-varis tai vaikka muutamat pupujussikat! 😍

Kaiken on saanut aikaan yksi hentoinen nainen, Anja Laaksonen istuttaessaan ensimmäiset tammet vuonna 1968. Tänä vuonna siis jo 50 vuotta hän on omin käsin raivannut, istuttanut, muokannut ja kaivanut. Noin 7 hehtaarin alueella on nyt lähes 30 lampea, useita kymmeniä puulajeja, joukossa myös harvinaisuuksia näillä leveysasteilla, sekä lukematon määrä kukkia ja perennoja. Puhumattakaan kaikesta muusta… 😍

Anja kertoi, että nykyisin puistoon on pääsymaksu (5€ aikuiset). Se on se tulo, jolla hän saa eläimensä ruokittua. Työvoimaa hän ei ole koskaan voinut palkata, mutta ymmärsin, että omat lapset (tai ainakin yksi tytär) auttavat häntä puiston ylläpidossa jollain tavoin. Se, mihin itse olen kiinnittänyt myös huomiota on, että Puistoa ei juuri näe erityisesti mainostettavan. Mainos tulee siitä tehtyjen lehti- ja blogijuttujen, sekä muun median ja puskaradion kautta.

Anja itse asuu alueella talossa, joka näyttää siltä kuin se olisi suoraan satukirjasta tempaistu; kotoilua parhaimmillaan! 😍 Anjan Puiston nettisivut löytyvät täältä. Nyt kuitenkin kirjoitan sinulle, mitä siellä näin ja koin!

Matka satukirjaan….

Jo alueen sisäänkäynti antaa ymmärtää, että tulossa on jotain erityistä… Heti takorautaisten porttien jälkeen avautuu suora, puiden ja kasvien reunustama tie… Kaksi sanaa nousee mieleen: valo ja vihreys… Vasemmalla puolella on romanttinen näkymä pikkuruisesta saaresta, jolla kasvaa kuusirunkoinen koivu peilaten itseään pikku lammen pinnasta. (Siis koivu, jolla on kuusi runkoa, ei koivu, jolla on kuusen runko; ihana suomen kieli! 😁)

Kävellessäni hiekkatietä eteenpäin kuljen runsaslehtisten puiden alitse ja koen jotain ensi kertaa elämässäni: puut surisevat! Mitään, siis mitään liikettä ei näy, mutta surina on huumaavaa!

Tie nousee hieman, sen varrella ennen eläinsuojaa ehtii olla jo pari muutakin pientä lampea. Mäen päällä katseeni kiinnittyy ensimmäisenä valtavaan puuhun, jossa on söpösti linnunpönttö ihan vinossa. Maisema on sekoitus villiä ja hoidettua luontoa, ihana! ❤ Nyt alkaa olla jo täysin selvää, että olen tullut oikeaan satumaahan… (Anja saattaisi olla tästä jossain määrin eri mieltä sikäli, että ei varmasti ole yksi eikä kaksi rakkoa, jotka hän on tätä ”satumaata” tehdessään saanut…😁)

Yhtäkkiä maisema on täynnä siellä täällä poukkoilevia pupuvauvoja! 

Kauneutta on niin paljon, että silmä ei ensin bongaa yksityiskohtia – ennen kuin ne alkavat liikkua! Yhtäkkiä maisema on täynnä siellä täällä poukkoilevia ja spurttaavia pikkuisia pupuvauvoja, ja isompiakin. Useimmat vaan rynnistävät vähän kauemmas puputtamaan heiniään, ja antavat tulla todella lähellekin. 😘

Yhtäkkiä huomaan kaiken kerralla: valtavan kokoiset kanat, sorsan vauvoinen, sekä ison jengin ankkoja kauempana lammella! Se mikä on huomioitavaa, niin sorsat tulevat vuosi toisensa jälkeen Anjan Puiston pikkulampiin, vaikka aivan vieressä on iso järvi!

Anja on asetellut ympäri aluetta kauniita, valkoisia puutarhakalusteita, joissa on mahdollisuus levähtää ja syödä vaikka eväitä. Mihin tahansa käännynkin, maisema on idyllinen ja täynnä vanhaa romantiikkaa… (Myös linnunkakkaa, joten sanotaan nyt, että realismiromantiikkaa! 😎 Toki linnunkakka ei juurikaan näy jos ei sitä tarkkaile, jota kovin suosittelen sikäli kun olet liikenteessä ykköskorkkareillasi tai paljain jaloin. 😋)

Väinö istui puussa naukumassa ja harjoittelemassa kukkokiekuuta…

Minun kategoriassani Anjan Puiston itseoikeutettu kuningas on kesy Väinö-varis! Se oli niiiiin ihana, lehautteli välillä kuin tykin kuula pääni yli, ei pelotellakseen vaan ”kommunikoidakseen”. Väinön hienoista hoksottimista kertoo mm. se, että kun emäntä jakoi kaikille leipäpaloja, Väinö otti omansa ja lensi pesuvadin reunalle uittamaan kovaa leipäänsä vedessä! 👍😃

Väinö pomppii kesät kanojen ja riikinkukkojen seurassa, talvisin se asuu eläinsuojassa muiden kanssa. Pois lähtiessämme Väinö istui puussa naukumassa ja harjoittelemassa kukkokiekuuta. Haukkuakin se osaa, senkin kuulin omin korvin! 😂 Laukkaavan Lampaan FB:ssä voit käydä katsomassa videon Väinöstä naukumassa. 🙂

Kaiken tämän kauniin kruunaavat siellä täällä lentelevät perhoset. Ne tuntuvat viihtyvän erityisesti hieman kauempana sijaitsevalla ”hoitamattomalla” alueella luonnonkukkien ja heinien värittämässä maisemassa. Ah, perhosen unelmaelämää! 🦋😍

Jos ajelet vielä tänä kesänä (tai tulevinakin, tietysti!) Mikkelin suunnalla, niin käy ihmeessä tutustumassa Anjan Puistoon! Jos et ole ajatellut mennä nimenomaan eväsretkelle, mutta kaipaat kunnon taukoa, niin kaupungista voit koukata jotain mutusteltavaa ja juotavaa mukaan. Sydämellisesti suosittelen!


TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

Kommenttisi: