12/13: opettele sanomaan ”ei”

LEPPOISTAMISEN ABC, 12/13

Osaatko sanoa ”ei”? Viimeinen yksittäinen postaus Leppoistamisen ABC -sarjassa on käsillä, ja se koskee yhtä pientä, suurta sanaa: ei. Haluaisin kertoa tästä erityisesti sinulle, joka teet paljon vapaaehtoistyötä, ehkä usealle taholle yhtä aikaa. Sinäkin voit opetella sanomaan ei!

Mietipä esim. hamstraajaa. Hän kerää kotiinsa tavaraa tavaran päälle, mutta ei juurikaan pysty luopumaan mistään. Lopulta koti voi olla niin täynnä, että siellä on vaikea liikkua.

Mieti sitten ihmistä, joka tekee saman elämälleen: täyttää sitä jatkuvasti uusilla tehtävillä ja velvoitteilla, luopumatta kuitenkaan mistään sellaisesta, josta voisi luopua. Tunnustan, että olen itse ollut juuri tämä jälkimmäinen. (Voit lukea siitä esittelyssäni täältä.)

Oletko sinä sellainen, joka tekee paljon ’yhteistä hyvää’ saamatta siitä korvausta? Myöntymisesi eri tehtäviin ei välttämättä johdu edes painostuksesta tai sen tunteesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että haluat tehdä paljon ja haluat samalla olla hyödyksi.

Ei ole harvinaista, että tehdään mieluummin sataa eri hommaa kuin kieltäydytään mistään. Ehkä se on vain pysähtymisen pelkoa? En tiedä. Mutta siinä on olemassa eräs salakavala ja vakava ongelma: se ei jätä aikaa sinulle itsellesi.

On täällä ennenkin kuoltu suolle kuokka kädessä… (Miten sen voi välttää?)

Ihminen ei ole kone, vaikka sitä ei aina tajuta ennen kuin ollaan burnikset käyty läpi. Joku on myös sanonut, että ”on täällä ennenkin kuoltu suolle kuokka kädessä”. Jos pelkäät mitä tapahtuu kun sinulle jää ylimääräistä aikaa, niin uskon, että sinun kannattaisi oikeasti miettiä mistä tuo pelko johtuu. Toivon, että nimenomaan pysähdyt edellisen lauseen kohdalla.

Jatkuvalla myöntymisellä voi olla monia muitakin syitä. Mutta sillä on myös monta seurausta. Ajan mittaan kuormitut ainakin henkisesti, stressaannut ja ärsyynnyt. Kaupan päälle voit saada myös ahdistuksen (siis puhun oikeasta, lääketieteellisesti tunnetusta jatkuvasta tilasta).

Älä odota yhtään pidempään, että tilanne helpottuu, vaan ota ohjat omiin käsiisi! Tässä muutamia käytännön vinkkejä siihen, miten voit pikkuhiljaa opetella sanomaan ”ei”, ja myös pysymään päätöksessäsi.

Miten voit pikkuhiljaa opetella sanomaan ”ei”?

  • Tärkein ’sääntö’ kaikista on: muista, että sinun ei tarvitse kysyä lupaa, jotta voit sanoa ”ei”! 
  • Pidä vastauksesi yksinkertaisena. Jos haluat sanoa ei, sano se heti. Voit tehdä sen esim. sanomalla ”kiitos kun kysyit, mutta tällä kertaa se ei ole mahdollista”, tai vaikka ”olen pahoillani, mutta tänä iltana en pääse auttamaan”. Älä sorru pyytelemään liikaa anteeksi.
  • Osta aikaa. Jos et pysty heti murtautumaan ulos vanhasta tavastasi, niin kerro esim. ”palaavasi asiaan huomenna” tai ”myöhemmin päivällä”. Näin saat aikaa kerätä vaikka rohkeutta kieltäytymiseen.
  • Älä tee kompromissia. Tämä on tietysti vähän mietintää synnyttävä vinkki…. Joskushan elämässä on pakko tehdä kompromisseja. Mutta jos todella haluat vapaaksi liiasta myöntymisestä, sinun on välillä tehtävä ”radikaaleja” irtiottoja.
  • Erota kieltäytyminen hylkäämisestä. Muistathan, että kieltäydyt tehtävästä, et hylkää kysyjää ihmisenä. Kyllä ihmiset (useimmiten) ymmärtävät, että sinulla on oikeus sanoa ei siinä missä heillä on oikeus kysyä.
  • Älä tunne syyllisyyttä sanoessasi lapsillesi ei. Heidän on välttämätöntä saada kuulla se, ja myös oppia mitä se tarkoittaa. Aikuisuudesta on hankalaa selvitä, jos ei ole oppinut säätelemään omaa käyttäytymistään esim. näiden ”ei”-tilanteiden kautta.
  • Ole rehellinen itsellesi. Tee itsellesi selväksi, mitä todella haluat. (Myös tuo on lause, jonka kohdalla toivon sinun pysähtyvän.) Kirjoita paperille ylös 3-5 kohtaa, millaista elämää haluat elää. Ala sitten toteuttaa suunnitelmaasi itse, kukaan muu ei sitä tee.

Näin tämä Leppoistamisen ABC -sarja on kuljettu alusta viimeistä vaille loppuun! Ensimmäisessä postauksessa sivusin joiltakin osin tätä samaa aihetta, joten tähän on luonnollista myös lopettaa. Kiitos, että olet ollut mukana, olemme tulleet 3 KUUKAUTTA yhdessä eteenpäin, ja on uusien tuulien aika! ❤️

Comments

  1. Teija Lindeberg says:

    Kiitos Satu-Marianne rohkaisuista! Hieno kirjotus! Mulla on menossa kirja Kiltteydestä kipeät ( Anna-Liisa Valtavaara). Eitä on opeteltava sanomaan ja löytämään omat rajat ja se mitä oikein haluan elämääni. Mua on painostettu aika raskaasti ja syyllistetty, kun en ole löytänyt tuottavuuden polkua. Terveyssyistä mulla ei ole tainnut olla paljoa paukkuja ”saada aikaan” riittävästi… Nyt kesällä selvis, että mulla on varastorauta, ferritiini alhaalla. Olen nyt rautakuurilla ja katsotaan, mihin olo kehittyy.. Rankemman asentohuimauksen jälkeen on vielä vähän huimauksen tunnetta jäljellä. Pian käyn taitavalla kiropraktikolla kontrollissa. Nikamalukkojumit rintarangassa oli tehnyt mulle kesällä asentohuimausta, rinnanahdistusta sekä kuukausia kestäneen rintakivun. Perhe-elämäkin ja vanhempien tukeminen vie voimia. Viime talvena koetteli isän 8 viikon sairaalajakso. Hän on nyt, Luojalle kiitos, paremmassa kunnossa.

    Leppoistaminen on ihana sana ja UUDET TUULET 🙂 Onnellista elokuuta! T. Teija

    1. BusySheep says:

      Hei Teija! Kiitos paljon SINUN rohkaisevista sanoistasi! 💜 Miten usein se pienikin sellainen voi nostaa ihmisen mielialaa, ja kirkastaa päivää! HAA, annoit juuri idean, jonka tulen jossain kohtaa blogissa jakamaan, KIITOS TEIJA! 😄 (Kun sen aika on, niin saat postauksessa kiitokset inspiraation alkuunpanijana! 🙏😍😃)

Kommenttisi: